Tällä matkalla tutustuttiin kahden tunnetun englantilaisen naiskirjailijan, Agatha Christien ja Jane Austenin maailmaan.
Muutama sana ensin tällaisesta opastetusta valmismatkasta ja yksin matkustamisesta. Luonnollisesti opastettu ryhmämatka on helppo ja turvallinen. Jos osaa koneeseen mennä ja sieltä porukan mukana ulos ja löytää oppaansa, niin sen jälkeen ei ole huolta mistään. Opastetulla matkalla kuulee paljon faktoja ja tarinoita maasta ja matkan aiheen mukaisista asioista. Ryhmissä on varmasti aina joitakin joiden kanssa tulee erityisen hyvin juttuun, yksin ei tarvitse kohteita katsoa, yksin ei tarvitse syödä tai kahvitella, tai ottaa niitä kylmiä oluita :) Meidän ryhmä oli oikein mukava ja kaikki tulivat juttuun keskenään. Ryhmän koko oli 21 eli oikein sopiva ja ryhmässä oli muutama äiti-tytär -pari, muutama pariskunta, suurin osa kaveri pareja ja sitten meitä yksinäisiä naisia neljä. Minulle tämä oli ensimmäinen kokemus opatetusta kiertomatkasta, mutta aivan varmasti menen toistekin, kunhan valitsen mikä maa ja mikä reissu.
Kyllä tämä tosiaan oli helppoa reissaamista! Heathrowssa opas Marjo Sanderson heilutteli Lomalinjojen kylttiä, suuntasin sinne ja sen jälkeen ei enää tarvinnut kuin pysyä porukan mukana! Marjo oli loistava opas, kertoi paljon kaikesta, myös elämästä Englannissa, mikä oli erittäin mielenkiintoista kuultavaa (hän on asunut itse Lontoossa yli 30 vuotta). ja tietysti kuulimme paljon asiaa Agatha Christien elämästä ja Jane Austenin elämästä. Ainoa ongelma meillä mukana olleilla tuntui olevan se, että kuinka totumme taas arkeen, kun kotona ei enää odotakaan 3 tai 4 ruokalajin illallinen ja runsaat aamiaiset!
Reittimme näkyy tässä kuvassa.
Klikkaile kuvia isommiksi, ole hyvä (en tajunnut siirtää niitä tähän blogiin tarpeeksi isoina).
TORSTAI BATH (kylpyläkaupunki, roomalainen kylpylä) JA LACOCK (kylä jossa filmattu Ylpeys ja ennakkoluulo-elokuva
Ensimmäisenä päivänä pysähdyimme syömään Marlboroughin pikkukaupunkiin.
Ruuan jälkeen matka jatkui kohti Lacockin kylää, jossa on kuvattu Austenin kirjasta Ylpeys ja ennakkoluulo -elokuva. Kylä on National Trustin omistama ja säätiö huolehtii siitä, ettei kylää pilata millään modernilla, ei ole edes katulamppuja. Pienoinen pettymys oli se, että kuitenkin kylässä oli asfaltti ja asukkaiden autot saivat olla kujilla (kylässä on muutama asunto).
*****
Muuten, joka kohteessa jossa vierailimme, oli National Trustin kauppa ja niissä oli ihan kivaa ja järkevää ostettavaa. Aiheen mukaista ja sitten esim. englantilaiseen maaseutuun ja eläimiin sekä puutarhaan liittyviä juttuja. Englantilaisethan rakastavat puutarhan hoitoa ja siellä parhaiten busineksessa menestyvätkin kaikenlaiset puutarhakaupat. Ja huom! varsinkin miehet ovat erittäin kiintyneitä puutarhansa hoitajia.
Laitan muutamia kuvia ostoksistani, niin niistä näkee vähän minkätyyppistä aiheen mukaista ostettavaa voi löytää.
*****
Seuraavaksi suuntasimme historialliseen kylpyläkaupunki Bathiin, jossa tutustuimme Roman Baths-museoon. Siellä on nähtävillä kymmenien metrien syvyydestä esiin kaivettu roomalainen kylpylä! Tämä oli vaikuttava paikka. Kaupungissa on myös Jane Austen -museo, mutta en kiirehtinyt sinne, koska sunnuntaina oli edessä Jane Austenin kotitalo Chawstonissa. Bath kuului matkaohjelmaamme, koska Janenkin perhe asui siellä vuosia siinä vaiheessa kun Janelle piti löytää aviomies. Yksi tuttava häntä kosikin ja Jane suostui, mutta perui heti aamulla lupauksensa, hän ei halunnut naimisiin. Bathin aika oli Janelle surullista aikaa, koska hän oli aina asunut maalla, rakasti luontoa ja eläimiä ja joutui nyt kitumaan kaupungissa seurapiireissä. Tuona aikana hän ei kirjoittanut juuri mitään.
Bath oli ihastuttava kaupunki, suosittelen!
Huomaa tikapuita kiipeävät enkelit :)
Vintage-kaupan ihanuuksia.
1. hotelliyö (en muista missä... illallisen jälkeen olin niin koomassa, että menin suoraan nukkumaan, kaupungista tai kylästä viis). Minulla oli 1 h huone koko reissun.
PERJANTAI DEVON (Agatha Christien synnyinseutu), DARTMOOREN NUMMET JA VILLIT PONIT SEKÄ TORQUAY, ENGLANNIN RIVIERA
Nyt oli vuorossa yksi tämän reissun odotetuimpia kohteita, nimittäin Dartmoorin nummet ja villit ponit siellä. Ja kyllä, pääsin silittämään poneja, ainakin kolmea. Yhdelle sanoin, että minä jäisin tänne sun kanssa jos sopii. Poni vaan märehti ruohoa, joten tulkitsin hilaisuuden myöntymisen merkiksi :) Tänne on todella tultava uudelleen. Lumoava paikka. Ponithan elävät nummilla vuoden ympäri luonnossa, mutta niiden perään katsotaan ja niitä hoidetaan jos tarvii. Ja ne ovat tottuneet ihmisiin, tulivat jotkut jopa nummien juurella olevaan Widecomben kylään tepastelemaan. Aivan ihania!
Näillä nummilla kävellessään Christie sai idean ensimmäiseen kirjaansa.
Minulla loppui tässä kohtaa akku kamerasta (pahimmalla mahdollisella hetkellä), mutta saan matkakavereilta myöhemmin lisää kuvia! Tässä muutama kuva jotka ehdin ottaa ennen kuin akku loppui.
Minä ja poni :) Siellä tuuli aikalailla, joten varsinkin naisten hiukset, jotka ovat yleensä pidemmät, saivat uuden kampauksen, sanoimme sitä poni-kampaukseksi.
****
Ostokset Widecomp in the Moor -kylän National Trust -kaupasta; poneista kertova kirjanen ja sormustin.
Ponit jäivät odottamaan seuraavaa käyntiäni (pakko päästä uudestaan) ja ajoimme Englannin Rivieralle, Torquayhin. Upea, ihana kaupunki. Oi oi oi! Tänne järjestetään myös kielimatkoja ja ainakin kaupungin puitteet puoltavat valintaa kielimatkakohteeksikin!
Torquay oli Agatha Christien kotikaupunki.
Tällä penkillä istuin...
... ja oli sillä istunut joku muukin :)
2. ja 3. hotelliyö Livermead-hotellissa
"Minun" kerroksen käytävä.
Livermead-hotelli on edelleen 1950-luvun asussaan. Jopa palvelu oli sen mukaista. Kun me tulimme, meidät ohjattiin kahville ja sillä välin laukkumme vietiin huoneisiin. Aamiaisella ja päivällisellä passattiin viimeiseen asti.
Naistenhuone 50-luvulta!
LAUANTAI JA GREENWAY (Christien kesäpaikka)
Tämän päivän tähtenä oli Agatha Christie. Ajoimme Kingsweariin halki henkeäsalpaavan maalaismaiseman iki-ihanat lampaat rinteillä, ah! Minulla ei valitettavasti ole kuvia, yritin liikkuvasta bussista kuvata, mutta eihän ne onnistu. Tiet ovat niin kapeita, että siellä olisi hengenvaarallista pysähtyä, nopeudet ovat kuitenkin 60-70 mailia/h. Siellä ei ole vastaavanlaisia näköalapysähdyspaikkoja kuin Suomessa, koska maat ovat yksityisten omistamia eivätkä he anna kuin sen pakollisen kapean tieosuuden omista maistaan ottaa. Englannissa muuten 0,6 % väestöstä (eli yläluokka) omistaa 70 % maasta. Ja loput sitten muu kansa. Kunnat tai valtio omistavat hyvin vähän maata.
Kingswearista oli 3 min. lossiylitys Dartmoutin puolelle, ihastuttava pikkukaupunki. Sieltä suuntasimme jokilaivalla kohti Christien kesäpaikkaa Greenwayta.
Kingswear (kuvassa näkyy joen toisella puolen Dartmoutissa oleva Royal Navy College, jossa myös tutut kuninkaalliset ovat käyneet koulua, näkyy kuvassa ylh. vasemmalla).
Joen toisella puolen siis Dartmouth
Ihastuttava kaupunki tosiaan!
Joella matkalla Greenwayhin
Tässä venevajassa tapahtuu murha yhdessä Agatha Christien kirjoista.
Kioskin takana näkyvän olkikattoisen mökin Agathan tyttärenpoika jätti itselleen kun antoi Greenwayn maineen kaikkineen National Trust -säätiön hoitoon.
Ja näin lähdettiin kiipeämään polkua ylös Agathan talolle.
Greenway
Agathan koko perhe oli kovia keräilijöitä ja niinpä talossa oli jos jonkilaista kokoelmaa. Erittäin mielenkiintoinen paikka vierailla.
Tässä niitä best sellereitä sitten syntyi :)
Ensipainokset
Agathan puutarhaa
Tässä heillä oli aikanaan peach-house, jossa kasvatettiin persikoita ja nektariineja.
****
Ostokset Greenway/National Trust -kaupasta; Kirja "Five little pigs, johon sain Greenwayn leiman, magneettinen kirjanmerkki ja postikortti.
Kotimatkalla kävimme juomassa kylmät juomat 1500-luvulta olevassa pubissa. En koko reissun aikana vieraillut varmaan yhdessäkään ravintolassa joka olisi ollut nuorempi kuin 1500-luvulta :)
Tutustuimme myös Agathan kotikirkkoon ja vierailimme hänen tyttärensä Rosalindin haudalla (jolla ei ollut kukan kukkaa :(
Näin kirjontaa harrastavana innostuin kuvaamaan monen monta kuvaa käsin kirjotuista polvityynyistä (rukoilua varten). Tässä muutama kuva. Upeita olivat ja näitä oli yli 200, kaikki erilaisia. Kylän naiset kirjovat rukoustyynyt aina oman kylän kirkkoon.
Päivän jälkeen oli taas autaan koomainen olo ja 4 ruokalajin illallisen jälkeen kuului vain kukkuu ja tämä tyttö oli taas varmaan jo klo 21.00 unten mailla!
Kun me lähdimme aamulla Livermead-hotellista, henkilökunta, siis kokkia myöten, tuli ulos toivottamaan meille hyvää reissua eteenpäin. Enpä ole tällaistakaan ennen kokenut! Näin se kai sitten 50-luvulla tehtiin!
SUNNUNTAI WINCHESTER (Jane Austenin hauta) JA CHAWSTON (Austenin kotitalo)
Aamulla lähtö kohti Winchesteriä, jonka katedraaliin on haudattu Jane Austen. Häntä ei haudattu katedraaliin sen takia, että hän oli hyvä kirjailija, vaan koska hänen veljensä oli kirkkoherra tuossa kirkossa. Austenin perhe oli lämminhenkinen ja läheinen.
Katedraali oli valtavan kokoinen ja todella upea. Kyllä siellä on entisaikojen ihminen tuntenut itsensä pieneksi ja se varmaan on osittain ollut tarkoituskin näissä valtavissa kirkoissa.
Janen hauta
****
Winchesterin museokaupasta en ostanut mitään, mutta siellä oli hyvä valikoima kaikenlaista. Tässä muutama näin käsitöiden ystävän sekä Beatrix Potter -fanin ottama kuva kaupan valikoimista.
Winchesterissä oli juuri pyöräilykilpailut ja pääkatu oli täynnä väkeä ja muita katuja oli suljettu, koska pyöräilyreitti meni siellä. Otin kuvia näistä upeista vanhoista, siis todella vanhoista "luun täryttimistä".
Rullaluistimet :)
Chawstonissa vierailimme Jane Austenin kotitalossa, joka oli erittäin viehättävä ja pihapiiri todella kutsuva ja kaunis.
Voin melkein nähdä Janen istumassa puutarhassa puun katveessa punomassa kokoon kirjan juonia!
Janen kirjat
Tuolloin kun Jane kirjoitti, ei nainen vain voinut olla kirjailija, eihän se käynyt päinsä, että nainen kirjoittaisi! Ehei. Piti julkaista ihan jollain muulla nimellä. En muista millä nimillä hänen kirjoja julkaistiin, mutta Ylpeys ja ennakkoluulo myi kuitenkin niin hyvin, että kirjaa Northanger Abbey mainostettiin "By the author of Pride and prejudice". Kun Austen vei Ylpeys ja ennakkoluulo -kirjansa käsikirjoituksen kustantajalle, hänen piti allekirjoittaa sopimus, että maksaa itse tappion. Niin vähän kustantaja uskoi kirjaan saatika arvosti naiskirjailijaa! Toisin kuitenkin kävi, kirja myi voitokkaasti. Kuitenkaan elinaikanaan Austen ei erityisemmin rikastunut kirjoillaan ja hänhän kuoli jo 41-vuotiaana.
Tässä kuvassa lehden myynti-ilmoitus Northanger Abbey-kirjasta.
Ja koska kirjonta on lähellä sydäntäni, ilahduin tästä kauniista Janen sisaren (tai sisaren tyttären) tekemästä samplerista!
Ompelu"rasia", wow!
Janen tekemä neulavihko sisarentyttärelle. Suloista.
****
Ostokset museokaupasta; pari kirjaa (tietenkin tyttärelleni Emmalle kirja nimeltä Emma), neljä kirjepaperi/kirjekuorisettiä, muistilehtiöitä, I love mr Darcy -avaimenperä, postikortti ja sormustin. Ihania kaikki!
Tämä päivä oli täynnä ihania juttuja joista vähäisin ei todellakaan ollut se, että kadun toisella puolen Janen talosta, kivassa kahvilassa, auringon paisteessa tapasin ristipistokaverini Sarin, joka on juuri vähän aikaa sitten muuttanut Englantiin "mörkönsä" luokse. He asuvat vain 5 minuutin ajomatkan päässä Chawtonista. Oli tosi tosi kiva tavata tuolla, surreal but nice, niinhän se Hugh myös sanoi Julialle :)
Täältä suuntasimme kohti Lontoota.
5. yö Melia White House -hotellissa
"Minun" kerroksen käytävä
Jos etsit Lontoosta hyvää ja siistiä hotellia, jossa on runsas aamupala, niin tämä hotelli on sinua varten. Aamupala oli käsittämättömän monipuolinen! Söimme hotellissa myös illallisen ja ruokaa löytyi kolmesta eri noutopöydästä + oliivi, kapris, pähkinä -linjasto!
MAANANTAI LONTOO
Tänään ajelimme Hercule Poirotin maisemissa. Mm. toimistotalo, joka filmatisoinneissakin näkyy (eikä naapurit kuulemma ymmärrä mitä ihmettä turistit käy täällä kuvailemassa?). Pari kuukautta sitten tässä talossa paloi yksi asunto ja siitä aiheesta toimittajat haastattelivat myös David Suchetia, joka ei tietenkään voinut muuta kuin lausua, että hän on onnellinen ettei kukaan loukkaantunut. Heh, kaikkea ne toimittajat keksii. (Suchet siis näyttelee Poirotia ja erittäin hyvin sen tekeekin viimeistä elettä myöten).
Lontoo-kuvia (ps. yksi meidän ryhmästä muuten sai erinomaisen kuvan Lady Gagasta, joka juuri tuli hotellistaan henkivartijansa kanssa).
Liberty-tavaratalo
Tavaratalo on 140 vuotta vanha ja ihailen sen alkuperäisiä lattioita, portaita, kaiteita, kaiverruksia...
Tämä oli tietysti minulle se mieleisin osasto :)
Ja tällaisessa vanhassa pubissa söin...
...viimeisen ateriani, erittäin makoisan sellaisen, FISH AND CHIPS! Ja sitten kohti Heatrrowta ja kotia :)
Hienoa jos jaksoit näin pitkälle kahlata postaukseni Englannin matkasta. Ei muuta kuin kohti uusia seikkailuja!
Ja hei! saa kommentoida :) Se olisi kivaa.
Kirsi
